<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Lopun alkua</title>
  <updated>2019-12-07T20:59:06+02:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://uskottu.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://uskottu.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://uskottu.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>uskottu</name>
    <uri>https://uskottu.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Introduction]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<div style="text-align:justify;">Missä vaiheessa hyvästä parisuhteesta
tuli huono? Miten määritellään, että nyt olet hyvässä parisuhteessa ja
nyt olet huonossa sellaisessa?<br />
Yhden asian tiedän, huonompaan suuntaan on menty. <br /><br />
Periaatteessahan kaiken pitäisi olla hyvin. On talo, on autot, on
työtä. Rahaakin on, ainakin niin, että pärjää. Mutta, onko onnea? onko
rakkautta? onko iloa? onko tyytyväisyyttä?<br />
Ei taida olla. Ja se taitaa olla sen huonon parisuhteen määritelmä.<br /><br />
Voiko tämä vielä iloksi muuttua? Onko intoa yrittää muuttaa iloksi?<br /><br />
Ainahan meillä on ollut omat riitamme, mutta ne ovat olleet pieniä ja
yli on menty. Nyt jotain näyttää tulleen väliin niin, että riitaisaa
aikaa on ollut viimeiset pari kuukautta vai puoli vuotta vai vuosi vai
montakin? En enää edes muista milloin olemme nauraneet yhdessä. Milloin
olemme olleet samalla kannalla edes yhdestä asiasta? Olemme kuin
sotaviholliset. Jos toinen sanoo toista, niin toinen on aina eri mieltä.<br />
En usko mieheni pettäneen minua, se ei olisi hänen kaltaistaan (no eipä
tietenkään, ne kuuluisat viimeiset sanat) eivätkä mitkään merkit
ilmassa viittaa sellaiseen. Ilmassa olevat merkit viittaavat vain
huonoon ilmapiiriin. Onnettomiin ihmisiin. Itse en ole miestäni
pettänyt, eikä ole ollut edes mielessä.<br /><br />
Mies ei puhu, ei tietenkään. Vaikka kysyn, niin tiuskii vaan. Enää en pysty edes kysymään. Miksi en pysty kysymään? En tiedä. <br /><br />
Nyt pitäisi olla ilon aikaa. Tämän hetkistä tilannetta olemme
odottaneet elämässämme jo kauan. Minun tilanne työelämässä alkaa
stabilisoitua ja miehenkin työilmapiiri on miehen toivomusten
kaltainen. Mikä on mennyt pieleen?<br /><br />
Ehkä tämä on lopun alkua, tiedä en. Sen tiedän, että jotain on tehtävä,
on otettava askelia suuntaan tai toiseen. Ei kai tällaista
epävarmuutta, epätietoisuutta, epäelämää jaksa mieskään. Mutta milloin
mies aikoo ottaa ratkaisevan askeleen ja puhua minulle? En tiedä, voi
olla että minun on otettava se askel ensin, tai muuten olen
loppuelämäni nykyisessä tilaneessa. <br /></div>]]></summary>
    <published>2007-10-10T05:33:00+03:00</published>
    <updated>2019-12-07T20:59:06+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://uskottu.vuodatus.net/lue/2007/10/introduction"/>
    <id>https://uskottu.vuodatus.net/lue/2007/10/introduction</id>
    <author>
      <name>uskottu</name>
      <uri>https://uskottu.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
